|
|
Post by Lara on Nov 8, 2007 20:15:46 GMT 2
#Tika tänne näin heti paikalla eikö?#
Lauman johtajatar, Orkidea löhöili savanni alueella olevan puun oksalla varjossa ja harjoitti voimiaan. Oksa oli aika matalalla joten tuo yletti koskemaan hieman maata tehdäkseen nuita. Mutta narttu oli niin puun suojassa ettei tuota ihan heti näkisi. Susi keskittyi ja katsoi tiettyä kohtaa edessään luoden siihen jättiläismäisen aallon joka kohosi puuta korkeammalle. Se oli valmis liikkumaan. Narttu keskittyi ja 'määräsi' aallon menevän noin kymmenen metrin päähän puusta ja sinne se lysähti. Nartulla pyöri mielessä johtajan asioita, ja luolasto jonne tuo tunsi reitin. Kide hyppäsi ylös päin oksilla ihan näkymättömiin täysin hiljaa. Maa puun ympärillä oli kostea suden harjoittelun takia. Susi oli aika hyvä käyttämään voimiaan. Sitten korvat värähtivät ja kuono nuuhki ilmaa. Joku oli tulossa jostain päin. Ilmi selvästi. Ja kaiken lisäksi johtajatar oli jekku tuulella. Tulokasta voisi vähän... kastella. Narttu pääsisi huomaamattomasti oksalle josta yltäisi koskemaan maata, ihan hiljaa se aikoisi siirtyä siihen ja tehdä pikku kepposen tuolle kulkialle.
'Tästä tulee kivaa', narttu ajatteli ja virnisti, lasinen riipus heilahteli nartun pään kääntyillessä ja tutkiessa mistä suuntaa toinen tulisi.
|
|
|
|
Post by tika on Nov 8, 2007 20:47:08 GMT 2
Nuori hopean värinen iloinen susi hyppeli iloisena savannilla. Se oli jo ehtinyt unohtaa miten se pääsi tänne, mutta sitä ei oikeastaan kiinnostanutkaan. Lumi vain pöllysi suden leikitellessä sillä. Lunta tosin ei ollut vielä paljoa, mutta eipä se Waterloota haitannut. Tärkeintä oli, että oli edes vähän. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta ei lämmittänyt. Uroksen hengitys höyrysi kirpeässä pakkasilmassa. Pakkasta oli varmaan viitisen astetta. Watte pöllytti lunta tassuillaan ja syöksyi lumihiukkasten perässä innoissaan. Huomaamattaan susi liikkui hitaasti, mutta varmasti kohti erästä puuta, jossa Orkidea oli. Watte ei tosin huomannut toista, koska oli niin keskittynyt leikkimiseen. Lumi vain pöllysi ja muodosti pyörteitä tuulessa. Susi nautti täysin rinnoin kauniista päivästä lumen kanssa. Hopeiset tassut menivät viisi senttisen lumikerroksen läpi. Valkohopea häntä heilui tiuhaan tahtiin aiheuttaen yhä enemmän lumen pöllyämistä. Susi pysähtyi hetkeksi ja antoi tuulen pörröttää turkkiaan. Watte oli päätynyt ison puun lähelle. Susi otti kiinnostuneena askeleen lähemmäs.
|
|
|
|
Post by Lara on Nov 8, 2007 20:58:10 GMT 2
Narttu havaitsikin tuon nuoren uroksen, sopiva uhri, ja ei tainnut olla missään laumassakaan, hienoa. Lunta ei ollut missään ympärillä lainkaan, kaikki oli sulaneet pois aikoja sitten, ja kaikki mitä jäi oli sulanut nartun leikkiessä ja harjoitellessa vedellä. Susi laskeutui hiljaa varovasti ja koski maata, katse siirtyi suoraan uroksen nuppiin. Virnistys levisi kasvoille. Kesti vain sadasosa sekunnista kun viisilitraa vettä tippui nuoren uroksen päälle. Kide hyppi hiljaa ylemmäs ja oli revetä nauruun.
"Onko kiva kastua? Pikkuinen", narttu naurahti ylempää ja virnuili varjoissa. Lasiriipus heijasti valoa alas päin. Lopulta yhdellä loikalla ilmestyi johtajatar pikku uroksen eteen ja istahti alas epäilevän näköisenä. Kuulustelu voisi alkaa.
"Et taida olla missään laumassa?", Narttu kysäisi nopeasti.
"Haluaisitko olla jossain laumassa?", susi kysäisi hymyillen ystävällisesti.
"Et taida ola täältä päin? En ole nähnyt sinua ennen?", Orkidea kuulusteli.
|
|
|
|
Post by tika on Nov 8, 2007 21:13:29 GMT 2
Watte tuijotteli puuhun, siellä oli sen mielestä jotain erikoista. Se ei vain ymmärtänyt mitä. Susi mietti. Mutta kauaa se ei kyllä ehtinyt miettiä, kun jo vettä putosi sen niskaan kuin vesiputouksesta. Uros hyppäsi reflektinomaisesti taaksepäin märkänä. Watte kummastui ja pälyili ympärilleen. Joku toinen koiraeläin hyppäsi varjoihin. Watte oli ihan sekaisin ja märkä. Sitten se naurahti väkinäisesti. Puolivälissä nauru muuttui aidoksi.
"Miten sinä tuon teit?"
Kysyi susi äkkiä kun toinen alkoi lähestyä. Uroksen silmistä loisti innostus.
"Ai onko täällä laumojakin? Saavuin kyllä vasta..."
Watte hämmentyi toisen kysymystulvasta. Susi hymyili hiukan epävarmasti.
|
|
|
|
Post by Lara on Nov 8, 2007 21:23:44 GMT 2
Narttu istui eikä vastannut, ennen kuin myöhemmin.
"Se vain on... No, vaikka taikuutta. Mutta se oli vain alkua, katsoppas tätä", susi sanoi. Ehkä hän saisi toisen puolelleen jos näyttäisi tuolle omia taikojaan. Susi kohotti tassuaan ja kuin tyhjästä nousi jättimäinen kuohuva aaltoseinämä, keskittyminen ei herpaantunut hetkeksikkään. Narttu laski tassunsa ja kuin käskystä aalto liukui hurjaa vauhtia heidän yltään kastellen nämä. Aalto osui lähellä olevaan puuhun ja 'halkesi' sen jälkeen kadoten.
"Eikös ole hienoa? No kerros poju nimesi. Kyllä, täällä on kolme laumaa. Minä olen vedenkunnan johtaja, puolisisareni viherkunnan johtaja ja jääkunnan johtajaa ei ole vielä. Haluaisitko liittyä laumaani? Saisit voimia, hallita vettä pienissä määrin", narttu yritti värvätä pojua rauhallisesti.
|
|
|
|
Post by tika on Nov 8, 2007 21:32:03 GMT 2
Watte oli ihmetyksestä mykkänä. Ja se kun oli luullut laaksoa tylsäksi! Nyt kävi kyllä selväksi, että sitä se ei ainakaan ollut. Uros alkoi jo ihailla toista.
"Ai taikuutta?"
Susi innostui täysin. Taikuus. Sitä olisi varmaan ihana osata käyttää. Haaveissaan Watte jo loihti viholliset sammakoiksi. Sitten susi puisti päätään selvittääkseen ajatuksensa. Suuri aalto oli toki hyvänä apuna.
"Nimeni on Waterloo"
Sanoi susi innoissaan eikä meinannut pysyä paikoillaan innostuksesta. Watte tömisteli etutassuillaan innoissaan maata. Toisen ehdottaessa liittymistä laumaan, jähmettyi susi. Sen suusta oli jo pääsemässä suora kyllä, mutta sitten se mietti hetken. Kannattaisiko tuollaisia päätöksiä tehdä suinpäin? Ei varmaan.
"Noo... Jos ensin kertoisit niistä voimista mitä saisin?"
Sanoi tämä hätäisesti saadakseen aikaa miettiä. Kuulosti kyllä ihanalta. Vesi vielä oli tämän lempi elementti. Susi huokaisi onnellisena. Mutta nyt pitäisi keskittyä. Watte ei halunut olla mukana missään ilkeitten joukossa.
|
|
|
|
Post by Lara on Nov 8, 2007 21:41:39 GMT 2
"Kyllä, taikuutta. Waterloo, juuri sopiva nimi vedenkunnan jäseneksi", narttu sanoi naurahtaen.
"Ai mitä voimia saisit? No voisit ilmestyttää ja luoda vettä minne tahansa, ei ainakaan koskaan tulisi jano. Sekä voisit tiputtaa tietyn määrän vettä vaikka jonkun niskaan niinkuin minä tein sinulle. Kuulostaako kivalta? Kaikki riippuu vain yhdestä loitsusta sen jälkeen kun olet sanonut kyllä", Orkidea sanoin hymyillen lämpimästi, Waterloo ei onneksi ollut muun laumassa, hyvä laumalainen.
#Lyhkänen#
|
|
|
|
Post by tika on Nov 8, 2007 21:45:21 GMT 2
Watte oli ihan onnesta sekaisin. Se heitti varovaisuuden taivaan tuuliin ja hymyili leveästi. Sitäpaitsi, toinenhan oli tosi mukava ja kaikkea. Susi oli ikionnellinen tästä. Ajatella, että ensimmäinen susi jonka tämä sattui tapaamaan oli johtaja!
"Se ois tosi kivaa!"
Sanoi tämä onnellisena.
"Mut mulla olis vielä yksi kysymys."
Jatkoi Watte ja vilkaisi toista.
"Oikeastana kaksikin"
Sanoi tämä.
"Sitä vaan, että mikä näitten laumojen nimet on? Ja mikä sun nimi on?"
Kysyi Watte viattomasti ja hymyili leveästi.
|
|
|
|
Post by Lara on Nov 8, 2007 22:00:32 GMT 2
Narttu nyökkäsi hymyillen. Poika oli siis käytännössä jo hänen puolellaan. Joten ei hätää.
"Laumojen nimet ovat, Arctos, Taiga sekä minun laumani Feuille. Itse olen Orkidea, sano vain Kideksi. No, tahdotko siis todella liittyä laumaani? Sinun tarvitsee vain sanoa Kyllä", susi sanoi rauhallisesti ja tönäisi lasista riipustaan varovasti tassullaan. Hän olisi valmis liittämään pojun laumaansa, jos se nyt vain onnistuisi.
|
|
|
|
Post by tika on Nov 8, 2007 22:07:27 GMT 2
Watte heilutti häntäänsä tiuhaan tahtiin. Susi hymyili leveästi.
"Kylläkylläkylläkyllä"
Uros sanoi ja virnisti leveästi. Se pystyi jo kuvittelemaan, miten ihanaa olisi osata taikoa vettä tuosta noin vain. Susi huokaisi onnessaan. Nuorukainen hengitti syvään sisään kirpeää ilmaa johon sekoittui toisen huumaava haju. Waterloo huomasi toisen kaulassa toikkuvan korun vasta nyt. Kaunis lasinen riipus, jossa oli vesipisaran kuva. Kuvasi kait johtajuutta tai jotain, niin Watte päätteli. Uros heilautti korviaan kuullostellessaan ympäristöään. Tuuli heilutti suden tuuheaa turkkia. Wate siniset silmät loistivat kirkkaina innosta.
|
|
|
|
Post by Lara on Nov 8, 2007 22:18:50 GMT 2
"Hyvä, ei paluuta entiseen", narttu lausui ja ilmestytti aallon koittaakseen äitinsä keinoa. Samalla kun tuo määräsi aallon lysähtämään Waten päälle narttu keskittyi ja laittoi tassunsa uroksen kyljelle. Tadam, aalto lysähti juuri vaten taakse suden keskityksen herpaantuessa, mutta tuloksena oli kuitenkin onnistunut 'leima'. Meren sininen vesipisara ilmestyi uroksen kylkeen, narttu hymyili ja lysähti voimiaan menettäneenä istumaan pojun eteen. Tarvitsi vielä harjoitusta. 'Leimaus' oli luultavasti sattunut vähän sillä Kide on vielä kokematon. Vaikka oli hän harjoitellut merkaten reviiriä vesipisaroilla joita löytyi vähän kaikkialta. Pieniä ne kylläkin olivat. Narttu oli menettänyt voimiaan harjoitellessaankin.
"Nyt olet virallisesti Feuille laumalainen, voit liikkua vaaratta alueellamme, mutta varo liikkumasta paljoa Arctosien ja Taigojen alueilla, onko selvä? Tässä se nyt on", Orkidea sanoi huohottaen vähän, nartulla oli jano. Susi kaivoi leveähkön kuopan johon tuo taikoi vettä, joka oli kirkasta ja hyvin virkistävää, se ei mennyt vielä likaiseksi. Narttu joi mutta vesi haihtui kuumuudessa aika nopeasti.
"Koita sinäkin Waterloo"
|
|
|
|
Post by tika on Nov 9, 2007 16:11:12 GMT 2
Watte oli innoissaan, hyvä kun pysyi nahoissaan. Susi seisahti paikoilleen kuin patsas huomatessaan toisen keskittyvän. Suuri vesimuuri ilmestyi kuin tyhjästä Watte vilkaisi Kidea toisen laittaessa tassunsa tämän kyljelle. Uros katsahti pelottomasti valtavaa vesiaaltoa joka näytti millä hetkellä hyvänsä putoavan tämän päälle. Watte tunsi vesipisaroita turkissaan ja samalla pienoista pistävääv kipua siinä kohtaa, mihin toinen kosketti. Aalto lennähti tämän taakse ja kasteli hiukan suden turkkia. Watte meinasi älähtää pienestä kivusta, mutta hillitsi itsensä. Eihän se pahasti sattunut, tuli vain niin yllättäen. Toisen lysähtäessä istumaan käänsi Watte äkkiä päätään kylkeensä kohden. Meren sininen pieni vesipisara koristi nyt sitä. Uros tunsi kummallista huumaantuneisuutta, nythän se oli lauman jäsen.
"Selvä!"
Hihkaisi Watte onnellisena. Susi tarkkaili toisen tehdessä vettä kuoppaan. Watte oli vielä epävarma asiasta, mutta päätti kuitenkin koittaa toisen kerran komentaessa. Watte nyökkäsi pienesti ja kaivoi hiukan maata tehden siihen hiukan pienemmän kuopan kuin mitä Orkidea. Susi vilkuili ympärilleen ja suuntasi sitten katseensa kuoppaan. Uros oli hiukan epävarma, että mitä tehdä. Watte päätti vain ajatella asiaa, eihän Kidekään ollut sanonut mitään. Susiherra keskitti kaikki ajatuksensa siihen, kuinka kuoppa täyttyisi vedellä. Ja kumma kyllä, yht'äkkiä kuopassa oli vettä! Kirkasta ja raikasta. Sitä tosin oli vähemmän kuin tämä olisi halunnut, mutta kait sitä voisi harjoitella. Watte joi hiukan ja jätti sitten kuopan siihen. Susi katsoi iloisena toista.
|
|
|
|
Post by Lara on Nov 9, 2007 16:23:01 GMT 2
"Muista yksiasia, kun taiot, sinun täytyy koskea maata, muuten taika ei toimi!", narttu sanoi tiukasti. Muuten pentu voisi joutua pulaankin ehkä. Susi hymyili, hän oli saattanut laumaansa yhden ja oli tyytyväinen tulokseensa. Narttu hyppäsi takaisin puuhun.
"Voit harjoitella vaikka tässä silmieni alla rauhassa, pyydä apua jos tarvitset.. Tuo ensimmäinen meni muuten hyvin", Feuille sanoi hymyillen ystävällisesti.
|
|
|
|
Post by tika on Nov 9, 2007 16:36:49 GMT 2
"Oookkei"
Sanoi susi kärsimättömästi. Se odotti innoissaan pääsevänsä harjoittelemaan lisää. Tosin, pitäisi välillä pitää taukoakin, koska Watte tunsi kuinka äskeinen oli hiukan verottanut voimia.
"Selvä ja kiitos"
Sanoi susi iloisena. Se olisi oikeastaan mieluummin harjoitellut yksin, mutta oli hyvä, että Kide oli lähellä ja pystyisi neuvomaan jos apua tarvitsisi. Watte vilkaisi puuhun johon toinen oli hypännyt ja mietti, mitä tekisi. Uros piirsi maahan kynnellään pienen ympyrän ja sulki sitten silmänsä. Susi tyhjensi aivojaan ja avasi sitten silmänsä. Watte taikoi pienen määrän vettä putoamaan ympyrään. Se olisi muuten mennyt hyvin, mutta vesi putosi metrin päähän siitä, mihin sen olisi pitänyt pudota. Watte katsoi märkää länttiä hölmistyneenä. Ehkä ympyrää pitäisi suurentaa...
|
|
|
|
Post by Lara on Nov 9, 2007 16:51:15 GMT 2
Narttu hyppäsi matalalle että voisi tehdä taikoja jos haluaisi, se katsoi kiinnostuneena Waten touhuja. Hän päätti että rohkaisisi vähän nuorta kunhan se yrittäisi uudestaan ja jos ei onnistuisi se tiputtaisi kohtaan itse vähän vettä jos nyt sitä tarvitsisi.
"Opettele ensin hallitsemaan voiman tuloa, sitten on helppoa tähdätä oikeaan kohtaan", susi neuvoi vähän ja nyökkäsi ystävällisesti koskien maata ja keskittyen. Tuo loi aallon ja laittoi sen suuntaamaan Waten ympyrään, aalto ikään kuin sukelsi ympyrään ja kasteli miltein vain ympyrää. Narttu hymyili heikosti. Hän oli kuluttanut voimia ihan tarpeeksi. Nyt tuo aikoi levätä ja tehdä vain pieniä taikoja.
|
|
