Kyselyä [Tika]

[Lara]

Narttu vahtasi yhä uroksen herättyä ja tuo oli syönyt jo kaikki luutkin. Jopa Waten jäljiltä jääneet.
"Nukuitko hyvin?", susi kysyi rauhallisesti ja hyppäsi alas puistellen turkkiaan ja haukotellen.
"Lähdetäänkö katselemaan vähän paikkoja? Jos löytäisimme vaikka norsu lauman joka täällä liikkuu? Voisimme seurata niitä, ne eivät tee mitään jos meitä on vain kaksi sillä tietävät että päihittäisivät meidän mennen tullen", Kide sanoi kokeneena, norsut olivat jo tottuneet sen läsnä oloon sillä tuo kulki niiden kanssa usein. Joskus tuo jopa makoili niiden selässä. Se oli aika ihmeellistä. Hyvä että ne edes tunsivat sitä.

[tika]

"Nukuin hyvin, kiitti kysymästä"
Sanoi susi ja venytteli vähän. Uros puisteli hiukan turkkiaan ja nousi sitten kunnolla seisomaan.
"Joo, mennään vaan!"
Huudahti Watte iloisena. Uros hyppeli hiukan ympäriinsä ja pysähtyi sitten. Susi keskitti ajatuksensa edessä olevaan pieneen kuoppaan. Pian kuopassa oli kirkasta ja raikasta vettä. Uros joi tyytyväisenä. Kyllä se vielä oppisi hyvinkin taitavaksi veden hallitsijaksi. Nuorukainen loikkasi sitten vesi leukaa pitkin valuen Orkidean luo.

[Lara]

Narttu nyökkäsi tyytyväisenä.
"Seuraa minua, ne ovat luultavasti syömässä ruohoa tuolla päin", susi sanoi nyökäten vasemmalle ja lähti jolkottamaan tasaista tahtia vasemmalle nuuhkien ja katsoen maata ja ilmaa. Välillä katse kääntyi taakse että seurasiko se Watte häntä. Jonkin ajan kuluttua heidän mentyään nopeaa tasaista vauhtia kuului jo norsujen ääntä.
"Ne ovat lähellä, nyt pitää mennä rauhallisesti, yritä olla ihan rauhallisesti. Äläkä ole kovin äänekäs tai pompi siellä sun täällä.", johtajatar käski ja lähti rauhalliseen tapaansa kohti ääntä. Pian silmii jo osuikin se iso norsu lauma joka savannilla kuljeskeli. Susi viittasi urosta seuraamaan ja meni rauhallista jolkotus vauhtia norsujen keskelle, sieltä hyppäsi puuhun ja odotteli.
"Tule sinäkin tänne, niin ei tarvi kauaa enää kävellä", Kide sanoi rahallisesti ja oli melkein norsun tasolla puuhun noustuaan. Norsu katsoi Orkideaa ja töytäisi häntä vähän kärsällään mutta jatkoi syömistä. Orkidea päätti lopulta loikata norsun selkään ja onnistui. Norsu vain söi, ei se tuntenut paljoakaan että tuo oli sen selässä.
"Tule poju ennenkuin ne lähtevät liikkeelle", susi sanoi heleästi ja laskeutui istumaan.

[tika]

"Selvä"
Sanoi susi innoissaan ja lähti jolkottamaan toisen perässä. Tälläistä ei ehkä ihan joka päivä pääsisi kokemaan. Uros oli innoissaan ja sen koko naama ilmaisi sitä. Watte seurasi iloisena johtajaansa.
"Noo. Mä yritän"
Sanoi nuori vaikka tässä vaiheessa se alkoi olla jo hiukan epävarma. Miten se osaisi olla hiljaa ja rauhallinen? Onneksi ei sentään tarvinnut olla paikoillaan, vaan liikuttiin eteenpäin. Watte meni Orkidean taakse ja lähti astelemaan eteenpäin yrittäen hillitä askeliaan pomppimasta, onnistuenkin siinä. Tämän nähdessä suuret norsut meinasi jo hermot pettää. Nehän olivat valtavia. Nuorukainen meni vielä lähemmäs Kidettä ja oli ihan kiinni toisessa. Susi jolkotti toisen perässä pälyillen ympäriinsä epäluuloisesti. Toisen hypätessä puuhun uros pysähtyi. Watte katsoi ylöspäin.
"No mä yritän tulla"
Susi kuiskasi, koska pelkäsi pelottavansa norsut pois. Nuorukainen jännitti lihaksensa ja ponnisti melkein äänettömästi puuhun Orkidean viereen. Toisen sitten hypätessä norsun selkään jämähti tämän toaalisesti. Tuohan oli jo liikaa, norsuthan olivat valtavia eläimiä jotka saattaisivat tuosta noin vain liiskata jalkoihinsa. Nuorukainen epäröi hetken vielä, mutta rohkaisi sitten itsenäs ja hyppäsi. Susi päätyi ihan Orkidean viereen, johon se liimaantuikin kuin takiainen peloissaan. Olihan tämä myös uskomatonta.

[Lara]

Narttu hymyili kun vihdoin uros saapui hänen viereensä.
"Ole vain rauhassa ja nauti näkymästä, ne lähtevät kohta liikkeelle sillä ne ovat syöneet tarpeekseen, ainakin niin minä arvelisin", susi sanoi hymyillen ja tunsi kuinka Watte tunki hänen lähelleen.
"Ne ovat joo suuria, mutta eivät voi tallata meitä kun olemme ylhäällä, voit ihan rentoutua ja vaikka makoillakkin", johtajatar sanoi tottuneesti ja laskeutui makuulleen. Norsut lähtivät hetken päästä liikkeelle ja susi vain makasi rentona, norsun selässä ei ollut mitään vaaraa. Ja ne ilmoittaisivat kovilla töräytyksillä jos joku niitä piirittäisi. Monesti oli Orkidea matkannut niiden seurassa ja häätänyt voimillaan sakaaleita ja hyeenoja. Koska norsut olivat heidän alueellaan ämä vahtasi niitä paljon ettei monta kuolisi ilman Feuillen lauman tarvittavaa norsun lihan määrää. Eivät norsut kyllä ainoastaan olleet heille sillä pitihän sakaaleiden ja hyeenojenkin saada mutta norsu kannan jatkuvuuden turvaamiseksi niitä piti vahtia ja häätää niiden viholliset välillä pois.

[tika]

Watte oli epävarma toisen vakuutteluista huolimatta. Susi vain nyökkäsi puolivillaisesti toiselle ja tärisi yrittäen olla pahemmin liikkumatta.
'Selviänköhän minä tästä? Mitä jos putoan ja jään jalkoihin?'
Uros hermoili mielessään ja lakseutui sitten makuulle. Susi oli jännittynyt kuin vieteri ukko, joka olisi millä hetkellä tahansa valmis pomppaamaan esiin. Norsujen lähtisessä liikkeelle joutui Watte melkein pakokauhuun. Uros yritti mennä mahdollisimman matalaksi norsujen selkään ja toivoi, että reitillä ei olisi paljoa esteitä. Se pelkäsi putoavansa.

[Lara]

Narttu huomasi uroksen pelon ja jännityksen ja siirtyi lähemmäs.
"Älä pelkää, en anna sinun tippua", susi kuiskasi urokselle ja siirsi katseensa nopeasti eteenpäin edimmäisen norsun töräyttäessä ja pysähtyessä. Norsut alkoivat hermostuneisti töräytellä ja se särki korvia. Kide lähti hyppimään pysähtyneiden norsujen selältä selälle koska ne olivat niin lähellä toisiaan. Vihdoin johtajatar tavoitti edummaisen selän ja näky oli kaamea. Maassa makasi kuollut norsu jota tarmokkaasti repivät isot kissa eläimet, leijonat. Nartulla oli etu ylhäältä hyökätessä mutta jos susi hyppäisi alas, hän jäisi alakynteen. Tarmokkaasti yrittivät norsut häätää isoa leijona laumaa mutta ei se hyödyttänyt, ne repivät norsuparkaa joka makasi kuolleena revittynä maassa. Narttu keskittyi, syntyi suuri aalto joka iski suoraan leijonia päin vieden pentuja mukanaan ja muutaman aikuisen. Kissapedot säikähtivät ja lähtivät. Norsut talloivat koskettelemaan kuollutta kärsällään. Lopulta matka jatkui ja narttu hyppi takaisin Waterloon viereen huokaisten hieman surullisena.
"Kissapedot, suuri leijona lauma tappoi yhden norsuista. No, ei sille enää voi mitään", Orkidea sanoi huokaisten, jospa hän vain olisi kerennyt tarpeeksi ajoissa ehkä norsu olisi säästynyt.

[tika]

Watte halusi uskoa toisen sanaa, mutta se oli vaikeaa. Jättimäisten norsujen selässä ei oikein osannut luottaa kehenkään muuhun kuin itseensä. Susi huokaisi. Ei olisi pitänyt suostua tälläiseen pelleilyyn, henki vielä menisi. Norsujen pysähtyessä hätkähti uros ja meni mahdollisimman matalaksi norsun selässä. Kide lähti hyppimään eteenpäin ja Waterloo ihan hätääntyi. Noin vainko toinen otti ja lähti pois? Sudella kun ei ollut tarpeeksi sisua seurata, se katseli vain tuntien olonsa avuttomaksi. Uros oli melkein paniikissa kun norsut lopulta lähtivät liikkeelle ja Orkidea saapui.
"Et sitten viitsinyt minua ottaa mukaan"
Kuiskasi susi hiukan vihaisena ja samalla kauhuissaan.
"Voisitko nyt pysäyttää nämä, haluaisin alas"
Mutisi susi ja sulki silmänsä tiukasti. Mitä väliä mitä toinen sanoisi? Sanoi mitä sanoi, täältä oli päästävä pois.

[Lara]

"No tuskin haluat nähdä raadeltua norsua? Taikka hyppiä norsujen välistä? Hmhh?", susi otti ja tiukkasi.
"No hyvä on, lasken sinut alas", narttu sanoi ja nappasi urosta niskasta hellästi (sowwy autohittaus ^^') hyppien toiselle reunalle uros hampaissaan norsujen selkien päältä. Lopulta tuo saavutti kärjen ja hyppäsi ison norsun selästä korkealta alas uros tiukasti hampaissaan. Vihdoin maankamaralle päästyään susi laski Waten ja heilautti häntäänsä norsuille jotka jatkoivat matkaansa.
"No, ei sille mahda mitään että pelkää, kyllä tuohon tottuu lopulta", Kide sanoi haukotellen ja lähti tallustelemaan savannilla jonnekkin päin odottamatta urosta, seuraisi jos seuraisi.

[tika]

#Eipä tuo haittaa 8)#

Watte vain makasi silmät kiinni vaivautumatta vastaamaan. Oikeastaan se pelkäsi oksentavansa jos avaisi suunsa. Niinpä uros vain oli ja toivoi pian pääsevänsä pois. Toisen ottaessa tästä kiinni puristi tämä silmänsä vieläkin tiukemmin kiinni, jos vain mahdollista.
"Niin kai"
Takelteli susi hermostuneena toisen laskettua tämän maahan. Waterloo nousi varovasti ja kokeilevast seisomaan. Jalat hiukan tärisivät, mutta rauhoittuivat pian. Uros kipitti nopeasti Orkidean perään.

[Lara]

Narttu vilkaisi taakseen.
"Jatkat siis matkaasi minun kanssani? No ei se mitään..", susi sanoi haukotellen hieman. Mitäs nyt tehtäisiin?
"Mitäs haluat tehdä?", johtajatar tokaisi nopeasti ja hiljaisesti. Tuolla ei ollut enää mitään keskustelun aiheita.

[tika]

Watte alkoi jo rauhoittua. Sitä alkoi hävettää käyttäytymisensä, mutta kun pelkäsi niin pelkäsi, eihän sille mitään voinut. Vai voiko muka? Ainakaan susi ei tiennyt mitään keinoa voittaa pelkonsa.
"Sori kun olen näin nössö"
Mutisi tämä ja tuijotteli muka kovin kiinnostuneena tassujaan. No, Kide tuntui kuitenkin olevan melko ymmärtäväinen. Toivottavasti se ei ihan hermostuisi tämän raukkamaisuudesta.
"En minä... tahallani"
Sopersi tämä vielä ja huokaisi.

[Lara]

#Ja hän lähtee hus pois... Ei onnistu pelata joten leikitään että se kipitti tarkistamaan alueet okjei?#

[tika]

#Jep, minunkin elukka muka lähti johonkin harjoittelemaan...#