Asiaa... [langennut]

[hipu]

//Tänneppäin ^^//

Pienehkö koirasusi pentu asteli pehmeällä hiekalla. Se hypähteli ilosta, kun pääsi vihdoin muuallekin kuin luolaston lähettyvillä norkoilemasta. Pentu tunsi itsensä vahvaksi ja rohkeaksi, mutta vahva se ei vielä ollut.
Harmaa pysähtyi veden äärelle ja joi, joi todella paljon, sillä pennulla oli kauhea jano. Urospentu kuuli pienen rasahduksen jostain kauempaa ja nosti päänsä, mutta ei nähnyt ketään. Sitten se lähti juoksemaan vedenrajaa pitkin niin kauas kuin vain jaksoi. Pentu oli todella iloinen, se olisi voinut halata jotain ilosta, jos vain pystyisi. Tällähetkellä se toivoi näkevänsä jonkun muun, vaikka se yleensä ei ollut näin iloinen. Harmaa pysähtyi ja tarkkaili, jos näkisi jonkun lähettyvillä, mutta nyt se ei nähnyt ketään.

[langennut]

Artemis

Vanhahko, Koko valkea uros käveli hiekalla. Lämmihkö tuuli tuntui miltain ahdistavalta uroksen turkissa, mutta se vain huokaili ja jatkoi matkaa. Onneksi välillä kylmäkin tuuli onnistui suuntaamaan pohjoisesta, ja viilensi mukavasti uroksen pörheää turkkia. Ja tämä susi, nimeltään Artemidorus eli Artemis oli eksynyt rannan tuntumaan. Hän näki muutaman ppun takaa rannalla leikkivän pienen koiran näköisen pennun. Artemis hymähti ja väänsi naamansa hymyyn. Miten elämän iloa täynnä tuo pieni pentu olikin. Kun pentu pysähtyi, katseli ympärilleen kuin jotain hakien, ja silloin valkea oli juuri piilossa pusikossa. Uros haukotteli syvään, ennenkuin astui uppoavan askeleen hiekkaan, joka oli silkkisen pehmeää, ja melkein epätodellisen tuntuista. Artemis käveli tasaisin askelin kohti toista. Sen toinen silmä oli tiukasti kiinni, Mutta toinen tuijoti valppaasti pienen liikkeitä. "Hei sinä.." Uros sanoi tasaiselal ja lämpimällä äänellä. Pentu näytti niin iloiselta, että Artemis ei voinut muuta kuin hymyillä. Tuuli oi mukanaan muutamia kylmiä pisaroita, mutta aurinko paistoi kuitenkin sinnikkäästi melkein tyhjällä taivaalla. Tuuli heilutti valkean paksua turkkia, ja toi mukanaan ihanan tuoksun, jostain kaukaa.

[hipu]

Pentu ilahtui nähdessään toisen koiraeläimen. "Hei!" se huudahti iloisena ja säntäsi toisen luo. Se hyppeli toisen ympärillä tutkien tätä. Sitten pentu istuutui toisen eteen ja heilutti häntäänsä. Harmaa katsoi toista syvälle silmiin ja hymyili. Pentu oli suunnattoman iloinen nähdessään jonkun. Urospennun piti mennä juomaan, kun tälle tuli niin kuuma hyppiessä toisen ympärillä. Sitten se palasi takaisin toisen luo. "Mikä sinun nimesi on? Minun nimeni on Eltéro, mutta sano vain Iiroksi" pentu sanoi hymyillen ja kallisti pienesti päätään. Sitten se laskeutui makuulleen ja kierähteli hetken aikaa kyljeltä toiselle. Harmaa nousi sitten istumaan ja katsoi hymyillen toista.

[langennut]

Artemis

Artemis katsoi kun toinen riehaantui. Valkea nuolaisi huuliaan, ennen kuin vastasi: "Olen Artemis" Se sanoi rauhallisesti, kun toinen oli innostunut miltein kierimään maassa. Artemis katseli kun Iiro nousi ylös, ja hän lähti vähän toisen ohi kävelemään rannan suuntaan. Se vilkaisi taakseen, ja katseli oliko toinen tulossa vai mitä. Yhtäkkiä Artemis tunsi korvan takaansa kutittavan, ja se nosti oikean taka jalan ja rapsutti nopeaan tahtiin. Sitten se laski taka jalkansa, ja katseli kauas veteen. Näky oli kaunis.

[hipu]

Pentu nousi ylös ja lähti hölkkäämään kauemmas. Sitten se pysähtyi ja alkoi kaivaa pientä kuoppaa. Kaivettuaan kuopan, se asettui sinne makuulleen ja katseli hymyillen ympärilleen. Harmaa
haukotteli ja kysyi toiselta: "Mistä sinä olet tullut tänne?". Hetken ajan urospentu hymyili, mutta sen hymy hyytyi, kun hän ajatteli omaa menneisyyttään. Pentu painoi päänsä maahan ja huokaisi syvään.

[langennut]

Artemis

Artemis katsoi pentua jotenkin säälivästi. Parka näytti niin masentuneelta. Uros alkoi puhua hiljaa ja tasaisesti: "Tulin aika kaukaa. En muista oikein muuta, kuin että siellä oli kylmä." Artemis virnisti hyvän tahtoisesti. "Entä sinä?" Valkea sanoi vielä, mutta ajatteli toisen masentunutta ilmettä. "Ei sinun oel kuitenkaan pakko kertoa." Uros sanoi tasaisesti, mutta aika nopeasti. Hän ei halunnut painostaa pentua sanomaan. Tuuli toi mukanaan kylmiä vesi pisaroita. Tumman harmaa pilvi oli aivan heidän yläpuolellaan, mutta ei auringon päällä.

[hipu]

"Minut erotettiin ihan pentuna äidistäni.." se sanoi, mutta jatkoi sitten: "Minut tuotiin noille vuorille, nämän laakson toiselle puolelle". Se nosti päänsä ylös ja katsoi vuorille, se ajatteli, että mitä tämän äidille kuuluu. Nuorella oli niin kova ikävä tätä, mutta omistajiaan hän vihasi. "Omistajani toivat minut, koska en ollut normaalinkoiran näköinen/luonteinen" harmaa jatkoi vielä ja katsoi sitten toista. 'onneksi minun ei tarvitse olla täällä yksin' nuori sanoi mielessään ja hymyili Artemikselle. Olihan Iirolla vielä elämä edessään, eikä pieni pala surua saisi pilata sitä.

[langennut]

Artemis

Artemis oli hiljaa ja nyökkäsi. Lopulta hän puhui jälleen: "Ikävä kuulla. Minun perheeni kuoli, mutat olin sillon jo vanha." Uros hymyili toiselle, mutta sisimmässään hänen teki mieli itkeä. Mutta ei, tuo pieni pentukin vain oli tuossa. Artemis huokaisi syvään ja katseli tuota pentua, joka oli käynyt makuulle hiekkaan. Uros nuolaisi huuliaan, ja kuopaisi maata. Tilanne oli aika painostava, mutta silti hän vain oli hiljaa, joka ei kuitenkaan auttanut asiaa yhtään.

[hipu]

Harmaa mumisi jotain, josta ei saanut selvää. Nuori ei tiennyt, mitä sanoisi kun kumpikin oli hiljaa. Pentu piirteli tassullaan jotain epämääräistä hiekkaan. Sitten se pamautti tassunsa kuvan päälle ja sotki sen. Ei siitä mitään tullut. Sitten harmaa katsoi järvelle ja ajatteli äitiään. Se murahti ja pudisti päätään. Enää se ei päässyt äitinsä luo, ei ikinä. Kyynel valui pennun poskelle, mutta tämä pyyhkäisi sen nopeasti pois. Sitten se nousi ylös ja meni järvelle uimaan ja samalla etsi kaloja, jotta saisi purtavaa. Pian tämän jalkojen alla tuntui liikettä, pentu sukelsi ja sai napatuksi yhden ahvenen. Harmaa kantoi kalan ylpeästi rannalle ja alkoi syödä sitä tyytyväisenä.

[langennut]

Artemis


Artomedes oli koko ajan seissyt paikoillaan, katsellen tuon Iiron puuhia. Uros oli aluksi huomannut toisen itkevän, mutta ei ollu sanonut siihen mitään. Pentu näytti tyytyväiseltä kaineen, ja Artemiksen suulle nousi pakostikkin hymy. Lopulta valkea laskeutui istumaan, oikoi jalkojaan ja huokaisi syvään. Hän oli ollut pitkään hiljaa, mutta nyt hän kysyi: "Oletko nähnyt täällä paikassa vielä ketään?" Se kysyi, kuin joka sanaansa miettien. Ennenkuin toinen ehti vastata, sanoi Artemis vielä: "Haluaisitko pois täältä?"

[hipu]

"En ole nähnyt ketään muuta, vielä... Kyllä haluaisin, mutta toisaalta en" harmaa sanoi ja makoili pehmeällä hiekalla. Nuori olisi voinut olla siinä ikuisesti, mutta tiesi, että joskus olisi vaihdettava paikkaa. Pennun mieleen tuli yhtäkkiä joku, jota ei ollut ikinä nähnyt. Se ei ollut Artemis, ei pennun äiti eikä isä, eikä tämän omistajat. Harmaa katsoi eteenpäin hölmistyneenä, ei edessäpäin ollut ketään, mutta tämä katsoi "sisällään" näkyvää kuvaa. 'Kuka tuo mahtaa olla?' nuori ajatteli mielessään. Tuota henkilöä harmaa ei tuntenut, ei ainakaan voinut tuntea. Se oli myös koiraeläin, mutta kuka? 'Sen on pakkoa asua täällä laaksossa' nuoriuros sanoi hyvin hiljaa ääneen. Huomattuaan, että sanoi sen ääneen, nousi pieni hymy tämän naamalle.

[langennut]

Artemis

Ensin uros vain nyökkäsi hiljaa, katseli taivaalle, jonne kerääntyi lisää pilviä. Ja kun toinen mutisi ääneen, onnistui Artemis kuulemaan aika selkeästi toisen puheen. Ensin uros hymyili, mutta kysyi sitten vakavammalla äänellä: "Kenen pitäisi olla täällä?" Artemsi sanoi vakavasti, mutta myös ystävällisesti. Sitten se vielä huokaisi syvään, mutta silti sen suussa oli hymyn tapainen.

[hipu]

"E-ei kenenkään" nuori sanoi pienesti hymyillen, tähyillen metsän rajaan välillä. Sitten se nouse seisomaan ja heitti Artemiksen päälle hiekkaa ja naurahti. Sitten se juoksi hyppien järveen ja takaisin hiekalle pyörimään ja siitä taasen veteen. Välillä se sukelsi ja yritti ottaa kiinni kaloja, muttei tätä oikein kiinnostanut.

//Sori ku lyhyt, mut ei keksiny//

[langennut]

Artemis


Uros katseli kun pentu aivan villiintyi, jua meinasikin jo yrittää Artemiksen saada mukaan leikkiin. Pieni heitti valkean päälle hiekkaa, ja Artemis vain hymyili ja ravisti turkistaan pois ylimääräiset jyvät. Sitten se käveli nopeahkosti rantaan, ja katseli kun pentu juoksi vesi loiskuen ympäriinsä. Lopulta kun pentu oli rampannut vähän aikaa veden ja maan välillä, tokaisi Artemis huvittuneena: "Eipä sinulla taida olla tylsiä päiviä.." Ja sitten uros istui. Artemis nosti kirsunsa, koko päänsä ylös, ja haisteli ilmaa. Vesi tuoksui mukavasti, ja tuulessa meni lintujen vaimea tuoksu. Uros vilkaisi metsään jotenkin huolestuneena, mutta haukotteli sitten vain, ja tutki mitä pienimpi teki.

[hipu]

Nuori hymyili Artemikselle vastaukseksi, koska ei keksinyt sanottavaa. Iiro meni makuulle hiekalle, koska oli ihan poikki. Tällähetkellä sen ei tehnyt mieli kuin makoilla pehmeällä hiekalla. Se ummisti silmänsä ja nukahti.

//sori taas, ei oikeesti keksiny ja aivot ei toimi x)//