|
|
Post by Fuji on Nov 8, 2007 22:13:41 GMT 2
Kaunis, vaaleanruskea narttu makoili ruohikossa selällään, bambu- ja lehtipuiden ympäröimänä. Tämä veti syvään henkeä, ja kuunteli tarkasti ympärillään olevia luonnon ääniä. Kaunis aamuaurinko pilkotti puiden latvojen välistä, ja se sai pakostikkin nartun hymyilemään. Dareka, Taigojen johtaja nautti vielä viimeisistä kesän merkeistä. Pian tulisivat sateet ja tulvat, ja sitten ruohikko ei olisi kunnollinen makuupaikka puoleen vuoteen. Narttu hymyili aurinkoisesti, ja sitten heilautti tassunsa taaksepäin, niin että se osui hellästi takana olevan suuren tammen juuriin. Johtajatar veti syvään henkeä, ja keskittyi. Siinä samassa suuren tammen juurien kohdalta alkoi kasvaa kaunista, kukkaisköynnöstä koko puun ympärille, ja pian siihen ilmestyi myös perhosia. Köynnöksen kukat aukesivat kauniisti. Dareka hymyili, ja katsoi tekoaan sivusilmällä. Oi tuota luonnon kauneutta.
|
|
|
|
Post by tika on Nov 8, 2007 22:29:22 GMT 2
Nuori ja siro susi tassutteli vakaasti sademetsässä. Hopeinen turkki heilahteli askelien kanssa samaan tahtiin. Siniset silmät tarkkasivat ympäristöä kiinnostuneina. Sademetsä oli viihtyisän näköinen paikka. Tosin Waterloo ei ollut vielä kokenut sen talvitulvia, jotka saattoivat olla kovinkin rajut. Watte tassutteli pehmeäti eteenpäin. Uros pysähtyi välillä nuuhkimaan maata ja jatkoi sitten taas matkaansa. Pian kauempana alko siintää jokin toinenkin koiraeläin. Waten mielenkiinto heräsi. Susi nosti kuonoaan ylöspäin ja hasitoi toisen olevan naaras. Sillä tosin ei ollut paljoa väliä, että kumpaa sukupuolta toinen oli. Ainakaan tälle, tärkeintä oli saada seuraa. Uros jatkoi tassutteluaan. Tuo koiraeläin näkyi tekevän jotai puulle. Suden hämmentyneiden silmien edessä tuo kasvatti puun ympäri kauniita kukkia.
'Ahaa, hän taitaa olla jossakin laumassa'
Tajusi Watte pian ja hidasti hiukan vauhtiaan epäröiden.
|
|
|
|
Post by Fuji on Nov 9, 2007 7:59:26 GMT 2
Dareka nuuhkaisi ilmaa, ja haistoi että joku oli lähellä. Narttu sulki silmänsä hetkellisen lyhyeksi ajasksi, ja aukaisi ne sitten, nousten istumaan. Daren noustessa istumaan, hänen johtajan riipuksensa kilahti kauniin heleästi. Narttu tarkkaili ympäristöään, ja hymyili hieman. Darekan katse luikui metsässä, ja nyt hän näkikin jo harmaa-valkoisen suden. "Huomenta", tämä sanoi hymyillen hieman aamu-unisena, haukotellen huomaamattomasti. Narttu huomasi toisen ilmeestä että tämä oli ensimmäistä kertaa näkemässä Taiga-laumalaisia. Tosin, eihän Dare mikään tavallinen laumalainen ollutkaan. Narttu hymyili pienesti, ja katsoi sitten kysyvänä toista.
|
|
|
|
Post by tika on Nov 9, 2007 8:05:11 GMT 2
Watte epäröi. Näkyi olevna johtaja, kun tuollainen hieno riipuskin oli. No, olkoon mikä hyvänsä, ystävälliseltä ainakin vaikutti. Susi heitti varovaisuuden taka-alalle ja meni reippaasti vielä lähemmäs.
"Huomenta vaan sullekin"
Totesi Watte reippaalla ja iloisella äänellä. Näin aamusta sudella oli paljon patoutunutta energiaa. Sen teki mieli juosta ja pomppia, uida ja sukeltaa. Mutta se oli vain sattunut päätymään tähän metsään, ja se oli ollut liian kiintoisa, että sen läpi olisi vain voinut pomppia. Noh, ehkä edestäpäin jostain löytyisi joku vesistö, jossa voisi uida. Watte tuli yhä iloisemmaksi ajatellessaan uimista. Sitä se rakasta. Uros kuvitteli, kuinka pelityyni pinta rikkoutuisi kauniiksi väreiksi tämän liikkuessa veteen. Waterloo huokaisi.
|
|
|
|
Post by Fuji on Nov 9, 2007 15:33:32 GMT 2
Dareka hymyili ja katsoi toista. Olisiko tuo jossain laumassa, vai kehtaisiko yrittää? Hmm, voisi ollakkin joten hänen ei kannattaisi tyrkyttää laumaansa. Narttu hymyili vinosti, ja nousi istumaan. "Oletko uusi laaksosssa? En ole nähnyt sinua aiemmin" Dareka totesi heilauttaen häntäänsä ystävällisen puheen lomassa. Pieni tuulenpuuska heilutteli vielä aamukasteessa olevia puita ja pensaita, niin että niistä kuului luonnollisen kaunista, ja hiljaista lehtien havinaa. Muutama puusta tippunut lehti liikkui hitaasti tuulen mukana maassa. Johtajatar kuunteli metsän ääniä korvat höröllään, jos vaikka jotain mielenkiintoista sattuisi tapahtumaan.
|
|
|
|
Post by tika on Nov 9, 2007 16:23:47 GMT 2
Susi kallisti hiukan päätään.
"Oon mä aika uus. Tai siis tulin vasta"
Selitti Watte ja haukotteli perään. Oli jäänyt yöunet hiukan vähille, mutta silti ei onneksi pahemmin väsyttänyt. Haukotutti vain. Uroksen häntä heilui laiskana edestakaisin. Susi laskeutui istumaan, ihan hyvinhän se voisi jonkin aikaa jutella ennen kuin menisi etsimään vesistöä. Korvat heilahtavat lintujen viritellessä aamukonserttiaan. Tuuli suhisuttaa lehtiä hiukan luoden rauhoittavan äänen. Kauempana rapisee jokin ja susi kääntää katseensa rapinaa kohden. Jokin pieni eläin selvästi. Watte ei jaksa lähteä edes katsomaan. Sillä ei ole nälkä, eikä se muutenkaan osaisi vaania saalista. Siniset silmät tutkivat nyt ensimmäistä kertaa kunnolla toista.
|
|
|
|
Post by Fuji on Nov 9, 2007 21:09:29 GMT 2
Dareka hymyili pienesti kuullessaa toisen vastauksen. Neiti heilautti häntäänsä, ja käänsi pienesti niskojaan, sulkien silmänsä pieneksi hetkeksi. Sitten tämä katsoi taas toista, ja sanoi: "No, jos olet uusi, niin oletkos tavannut vielä ketään täällä?" Johtajatar höristi korviaan kuullessaan kauempana ääniä, mutta ei viitsinyt välittää niistä. Sivusilmällä tämä kuitenkin katsoi äänen suuntaan, näkien pienen oravan hyppelevän iloisasti puun ympärillä, ja kiiveten sitten ylös pienen puun latvaan asti. Muutama asia pyöri nartun mielessä. Olisiko tuo susi jo jossain laumassa, ehkäpä hänen innokkaan värvääjäsiskopuolensa laumassa, vai onko tuo yhä vapaata riistaa? Hetken ajan johtajatar meinasi vielä kysäistä siitä, ennekuin toinen vastaisi edelliseen kysymykseen. Dareka kuitenkin päätyi vielä pitämään suunta kiinni, sillä vastauksen hän kyllä saisi aikanaan. Eihän sillä sitäpaitsi ollut mikään kovinkaan kiire. Muutama lintu pyrähti lentoon latvustossa, mutta muuten metsä oli rauhallisen hiljainen.
|
|
|
|
Post by tika on Nov 10, 2007 18:52:39 GMT 2
Watte tuhisi.
"Olen minä yhden tavannut... Sen nimi oli -öö- mikäs se olikaan. Tais olla joku ihme Kide tai vastaavaa"
Sanoi susi ja yritti kaivella muististaan tarkempia yksityiskohtia, mutta ei oikein muistanut mitään. Paitsi sen, että kyseinen susi oli ottanut tämän laumaansa. Uros virnisti tuota ajatellessaan. Susi vilkaisi toista. Toivottavasti se nyt vain ei saisi jotain kohtausta sen takia, että tämä oli jo laumassa. Watte nimittäin muisteli jotain sellaista, että Orkidealla olisi ollut samankaltainen riipus kuin tuolla. Waterloo siirteli tassujaan hiukan vaivaantuneena. Lintujen lähtiessä lentoon puiden latvustosta säikähti Watte niitä hiukan ja pomppasi seisomaan silmät naulittuina puun latvoihin. Mutta eihän siellä mitään ollut. Susi oli hiukan hermostunut, vaikka sen tapoihin ei kyllä sellainen kuulunut. Toisen läsnäolo sen sai aikaan. Watte katsahti sinisin silmin toista.
|
|
|
|
Post by Fuji on Nov 10, 2007 22:33:44 GMT 2
Dareka kurtisti kulmiaan. "Vai Kide.." tämä tuhahti, ja pyöräytti silmiään. Aina se raastavan ärsyttävä siskopuolen riesa ehti jokapaikkaan. Narttu ei kuitenkaan antanut tuollaisen turhan asian vaivata häntä. Neiti silmäili ystävällisenä toista, ja kysyi sitten: "Taisit liittyä hänen laumaansa?" äänessään pieni katkeruuden tuike. Miten se Kide aina ehti valtaamaan kaikki uudet tulokkaat, johtajatar mietti taas, ja katsoi sitten toista. 'Tosin tuon väritys sopii enemmän hänen laumalleen..' tuo ajatteli, hymyillen pienesti.
Narttu katsoi toista, ja tämän vääntelehtyä mietteliäänä. Miksi tuo näytti niin kovasti pelkäävän, tai ainakin olevan hieman ahdistunut? No, kaippa kahden lauman johtajan tapaaminen oli tuolle liika, mutta kuka tietää.
|
|
|
|
Post by tika on Nov 10, 2007 22:40:44 GMT 2
"Joo"
Sanoi susi hiukan hermostuneena. Eihän se oikeastaan tiennyt mitään tuostakaan, eikä Orkideasta. Mistä sitä tisi mitä ne keksisivät? Wattea taisi tosiaan rasittaa kahden johtajan tapaaminen niin lyhyen ajan sisällä. Mutta eipåä tuo nyt niin pelottavalta vaikuttanut, pikemminkin ystävälliseltä. Niinpä susi päätti yrittää edes rauhoittua ja hymyili yrittäen näyttää rennolta, missä oikeastaan onnistuikin. Tuuli puhalsi välillä suden turkkiin ja tunkeutui turkin läpi, mutta oikeastaan Wattea ei silti paleltanut. Oli varmaan vain niin tottunut kylmään.
"Tuota... Mikä sun nimi muuten on?"
Kysyi susi reippaasti yrittäen unohtaa hermostuneiuutensa, jossa oikeastaan onnistuikin. Sitä vain häiritsi se, että se ei vielä tienyt toisen nimeä. Se vaivasi. Susi tuhisi itsekseen ja tuijotteli sinisillä silmillään toista. Hopeanharmaa turkki heilahteli ajttaisessa tuulenpuuskassa.
|
|
|
|
Post by Fuji on Nov 11, 2007 11:14:52 GMT 2
Johtajatar mutristi hieman kulmiaan. Eikö hän vielä ollut edes esittäytynyt? Olipa hän käynyt hajamieliseksi. Dareka hymyili pienesti, ja sitten katsahti toiseen.
"Olen Dareka, Taiga lauman johtajatar. Ystävät kutsuvat Dareksi", narttu vastasi toiselle tyynenä heilauttaen häntäänsä muutaman kerran sopivassa tahdissa. Sitten tälle tuli mieleen eräs kysymys. "Oletko jo Kiteen laumassa?" Tämä kysäisi ohimennen, ja sitten jatkoi: "Mikä on muuten nimesi nuorukainen?"
Darekan katse pyöri toisen ympärillä, etsien vastausta kysymyksiin. Silloin nartun katse ikään kuin liimautui toisen kylkeen. Pisara? Hän on siis jo jossain laumassa, narttu mietiskeli, ja käänsi sitten taas katseensa toisen silmiin.
|
|
|
|
Post by tika on Nov 11, 2007 15:39:09 GMT 2
"Selvä"
Sanoi susi ääni hiukan väristen. Että ihan Taiga lauman johtaja! Toivottavasti tuolla ja tämän oman lauman johtajalla ei ollut mitään kovin pahaa kränää keskenään. Tai toivottavasti se ei ainakaan vaikuttaisi toisen suhtautumiseen laumalaisiin.
"Olen mä"
Sanoi tämä kuitenkin rohkeasti. Kyllähän tällä jaloissa voimaa oli, jos toinen kävisi agressiiviseksi niin voisihan sitä juosta karkuun.
"Mun nimi on Waterloo"
Tuhisi uros iloisesti ja reippaasti. Vaikka toinen olikin toisen lauman johtaja, ei se tuntunut haittaavan pahemmin Darekaakaan, joten miksi tämän siitä pitäisi ottaa paineita. Hopeanharmaa turkki heilui tuulenpuuskissa.
|
|
